22.2.1984

Tapahtumatietoja

A:n Heinolan kaupungissa toiminimellä Hotelli Heinolanhovi harjoittamassa hotelli- ja ravintolaliikkeessä oli 20.4.1978 tapahtunut nestekaasuräjähdys. Siinä ja sitä seuranneessa tulipalossa saamiinsa vammoihin olivat kuolleet D:n mies ja E:n isä J ja kaksi muuta henkilöä. Eräs henkilö oli saanut vammoja. Varallisuusvahinkoja oli aiheutunut paitsi muille J:lle, F:lle, G:lle, H:lle ja I:lle. Tapahtumasta aiheutuneessa syytejutussa, jossa Heinolan RO on julistanut päätöksen 21.2.1980, Kouvolan HO on nyt kysymyksessä olevalla päätöksellään tuominnut A:n ja B:n sakkorangaistuksiin, A:n yksin teoin tehdyistä työturvallisuuslain säännösten rikkomisesta, räjähdyksen aiheuttamisesta, kolmesta kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta ja B:n yksin teoin tehdyistä räjähdyksen aiheuttamisesta, kolmesta kuolemantuottamuksesta ja ruumiinvamman tuottamuksesta. HO on hylännyt C:tä vastaan jutussa ajetun syytteen. Niin ikään nyt kysymyksessä olevalla päätöksellään HO on antanut ratkaisun myös vahingonkorvausvaatimuksista, joita ovat jutussa tehneet muiden muassa D ja E, sekä F, G, H ja I.

Valituslupahakemukset

Valituslupaa ovat pyytäneet D ja E A:lle ja B:lle tuomittujen rangaistusten kohdalta, siltä osin kuin C:tä astaan ajettu syyte on hylätty ja myös vahingonkorvausvaatimusta koskevalta osalta, F, G, H ja I vahingonkorvausvaatimusten kohdalta sekä B hänelle tuomitun rangaistuksen ja hänen maksettavikseen määrättyjen korvausten osalta.

Valituslupahakemuksiin annetut ratkaisut

KKO on 26.1.1983 myöntänyt D:lle ja E:lle valitusluvan vahingonkorvausvaatimusten osalta sekä F:lle, G:lle, H:lle ja I:lle heidän pyytämänsä valitusluvat sekä siirtänyt D:n ja E:n valituslupahakemuksen siltä osin kuin se koski rangaistusvaatimusta sekä B:n valituslupahakemuksen ratkaistavaksi valitusten käsittelyn yhteydessä. D:n ja E: valituslupahakemus rangaistusvaatimuksen osalta samoin kuin B:n valituslupahakemus on valituksia käsiteltäessä tällä päätöksellä hylätty.

Korkein oikeus on siis ottanut jutun ratkaistavakseen D:n ja E:n sekä F:n, G:n, H:n ja I:n vahingonkorvausvaatimusten kohdalta.

Muutoksenhakemuksiin annetut vastaukset

A ja B ovat vastanneet D:n ja E:n, F:n, G:n, H:n ja I:n muutoksenhakemuksiin sekä C D:n ja E:n ynnä I:n muutoksenhakemuksiin.

RO:ssa tehdyt vahingonkorvausvaatimukset

D ja E, katsoen A:n, B:n ja C:n aiheuttaneen J:n kuoleman, ovat vaatineet heidän velvoittamistaan yhteisvastuullisesti suorittamaan sen johdosta, että heidän elatuksensa oli J:n kuoleman johdosta vähentynyt, vakuutusyhtiön suorittaman huoltoeläkkeen lisäksi elatusavuksi D:lle 750 markkaa ja E:lle 400 markkaa kuukaudessa J:n kuolinpäivästä 15.5.1978 lukien. Sen lisäksi D ja E ovat vaatineet A:n, B:n ja C:n niin ikään yhteisvastuullisesti suorittamaan heille korvaukseksi nestekaasuräjähdyksessä kadonneista J:n vaatteista 1.000 markkaa, rannekellosta 250 markkaa, kultaisesta kaulaketjusta 320 markkaa sekä rahoista ja lompakosta 500 markkaa ynnä J:n sairaalassaolon aikana D:lle aiheutuneista matkakuluista 1.380 markkaa ja puhelinkuluista 1.000 markkaa ja vielä sen johdosta, että J:n hautaamisesta oli aiheutunut kustannuksia 5.081 markkaa 10 penniä ja hautakivestä 3.015 markkaa ja niistä oli saatu kansaneläkelaitokselta 1.620 markkaa ja asianomaiselta vakuutusyhtiöltä 3.700 markkaa, korvaukseksi hautakustannuksista ja hautakivestä vielä korvaamatta olevat 2.776 markkaa 10 penniä kaikki vahingonkorvauserät laillisine korkoineen.

F, G ja H, katsoen, että heille aiheutuneista vahingoista olivat vastuussa A ensisijaisesti ja B toissijaisesti, ovat vaatineet heidän velvoittamistaan yhteisvastuullisesti suorittamaan Hotelli Heinolanhovissa olleista, räjähdyksessä ja tulipalossa tuhoutuneista soittimista, F 28.000 markkaa, G 9.000 markkaa ja H 6.000 markkaa, sen johdosta, että he olivat ajalla 20. - 30.4.1978 menettäneet tehtyjen sopimusten mukaiset tulot ravintolasoitosta Hotelli Heinolanhovissa, kukin ansion menetyksestä 1.412 markkaa 90 penniä, sekä tehtyjen työsopimusten täyttämiseksi suoritettujen soittimien vuokraamisista aiheutuneista kuluista kukin 490 markkaa, kaikki erät 5 prosentin korkoineen.

I, katsoen A:n, B:n ja C:n aiheuttaneen räjähdyksen ja tulipalon, on vaatinut heidän velvoittamistaan yhteisvastuullisesti suorittamaan hänelle korvaukseksi puheena olevassa tapahtumassa tuhoutuneista Hammond-uruista 11.000 markkaa ja äänenvahvistimesta 5.000 markkaa sekä näille molemmille erille korkoa 10,5 prosenttia 19.5.1978 alkaen, 11,75 prosenttia 1.11.1979 lukien ja 12,5 prosenttia 1.2.1980 alkaen sekä sähköpianosta 2.200 markkaa, Pedal-äänenhuojuntajasta 400 markkaa, voimakkuuspedalista 200 markkaa, johdoista 100 markkaa, pianojakkarasta 150 markkaa ja nuoteista 650 markkaa ja näille erille korkoa 8 prosenttia 20.4.1978 lukien ynnä käyttöhyödyn menettämisestä 1.500 markkaa.

D ja E, F, G, H ja I ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

RO on kuullut A:ta, B:tä ja C:tä heihin kohdistetuista vaatimuksista.

RO:n ratkaisu

Hotelli Heinolanhovin keittiössä oli ruoan valmistus tapahtunut nestekaasukäyttöisellä liedellä, uunilla ja grillillä, joihin kaasu johdettiin maanalaisesta noin 3.000 litran vetoisesta säiliöstä. Illalla 19.4.1978 säiliöstä oli loppunut kaasu. A oli ilmoittanut asiasta kaasun toimittamisesta huolehtineelle yhtiölle. Koska kaasua oli kuitenkin tarvittu ennenkuin toimitus tapahtuisi, A oli pyytänyt B:tä, joka ei ollut ammattimies nestekaasulaitteiden alalla ja jolla ei ollut oikeutta asentaa noita laitteita, liittämään kiinteästi asennettuun nestekaasun käyttölaitteistoon tilapäisenä säiliönä kaasupullon. B ja hänen seurassaan ollut C olivat sitten sanottuna iltana asentaneet mainittuun laitteistoon 11 kilon nestekaasupullon irroittamalla kaasusäiliöstä keittiön puolelle tulleen kaasujohdon helmiliitoksen ja kiinnittäneet kaasupullon letkua käyttäen johdon käyttölaitteiden puoleiseen päähän, jolloin kaasujohdon toinen pää oli jäänyt avoimeksi, varmistautumatta siitä, että kaasuntulon estävät ja myöhemmin toimintakuntoisiksi havaitut sulkuventtiilit olisivat olleet kiinni.

Seuranneena aamuna eli 20.4.1978 noin kello 6.00 J oli yhdessä erään toisen henkilön kanssa tuonut erään yhtiön omistamalla kuorma-autolla ja siihen kytketyllä nestekaasun kuljetussäiliöllä A:n tilauksen mukaisesti nestekaasua ja ryhtynyt täyttämään maanalaista kaasusäiliötä. Kun keittiön seinässä sijainnut sulkuventtiili oli B:n ja C:n edellä selostetun huolimattomuuden vuoksi ollut auki ja kun kaasun tuloa estämään asennetut automaattiset varolaitteet olivat olleet epäkunnossa, nestekaasu oli päässyt vapaasti vuotamaan ravintolan tiloihin ja räjähtänyt edellä kerrotuin seurauksin.

RO on katsonut, että A, B ja C olivat tuottamuksellaan aiheuttaneet puheena olevan nestekaasuräjähdyksen ja sen seuraukset sekä velvoittaneet heidät yhteisvastuullisesti suorittamaan korvauksiksi

D:lle ja E:lle J:n tuhoutuneesta omaisuudesta käypänä arvona näytön puuttuessa enemmästä 300 markkaa, matkakustannuksista oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 400 markkaa ja puhelinkuluista niin ikään oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 150 markkaa, kaikki erät 5 prosentin korkoineen korvausvaatimusten esittämispäivästä 30.8.1979 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 1.000 markkaa,

F:lle tuhoutuneista soittimien käypänä arvona oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 20.000 markkaa, keskeytysvahingosta 1.412 markkaa 90 penniä ja soittimien vuokrasta 490 markkaa, kaikki erät 5 prosentin korkoineen 17.5.1979 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 1.000 markkaa,

G:lle tuhoutuneista soittimista käypänä arvona oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 4.725 markkaa, keskeytysvahingosta 1.412 markkaa 90 penniä ja soittimien vuokrasta 490 markkaa, kaikki erät 5 prosentin korkoineen 17.5.1979 lukien ja oikeudenkäyntikuluista 1.000 markkaa,

H:lle tuhoutuneiden soittimien käypänä arvona oikeuden kohtuulliseksi harkitsemat 5.960 markkaa, keskeytysvahingosta 1.412 markkaa 90 penniä ja soittimien vuokrasta 490 markkaa, kaikki erät 5 prosentin korkoineen 17.5.1979 lukien sekä oikeudenkäyntikuluista 1.000 markkaa ja

I:lle tuhoutuneiden soittimien käypänä arvona 13.790 markkaa ja käyttöhyödyn menetyksestä 1.412 markkaa 90 penniä, molemmat erät 5 prosentin korkoineen RO:n päätöksen julistamispäivästä eli 21.2.1980 lukien ynnä oikeudenkäyntikuluista 2.000 markkaa.

RO on, ottaen huomioon vakuutusyhtiön suorittaman huoltoeläkkeen ja vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n säännökset sekä sen, että hautauskustannuksista oli jo saatu 5.320 markkaa, hylännyt D:n ja E:n elatuksen menetyksestä ja hautauskustannuksista tekemän korvausvaatimuksen. Muutoin korvausvaatimukset on hylätty enemmälti aiheettomina ja näyttämättöminä ja osittain lakiin perustumattomina.

D ja E sekä F, G, H, I ja K sekä B ja C ovat valittamalla saattaneet jutun HO:n käsiteltäväksi.

HO:n ratkaisu

HO on katsonut A:n syyksi työturvallisuuslain säännösten rikkomisena jäävän, että hän oli antanut RO:n päätöksessä selostetun asennustyön tehtäväksi B:lle, jolla ei ollut ollut 11.9.1964 annetun nestekaasuasetuksen 22 §:ssä säädettyä pätevyyttä, ja että B oli menetellyt RO:n päätöksessä kerrotuin tavoin. Edelleen HO on lausunut, että C oli ollut B:n kanssa korjaamassa B:n autoa autotallissa. A oli tullut pyytämään melkein 10 vuotta talonmiehenä toiminutta B:tä apuun, koska hotellin keittiöstä oli loppunut kaasu. B oli pyytänyt C:tä mukaan auttamaan tehtävässä. C oli B:n kehotuksesta kiertänyt jakoavaimella helmiliitosta B:n osoittamasta paikasta. Muulla tavoin C ei ollut osallistunut laitteiston avaamiseen. Näin ollen C:n ei ollut näytetty tienneen eikä hänen ollut katsottava pitäneenkään tietää, ettei B:llä ollut ollut asianmukaista lupaa kysymyksessä olevan toimenpiteen suorittamiseen. C ei myöskään ollut vastuussa siitä, että kaasuputken venttiilin sulkeminen oli tuossa yhteydessä laiminlyöty. A:n ja B:n menettelystä oli aiheutunut RO:n päätöksessä todetut seuraukset. B, joka oli toiminut talonmiehenä kysymyksessä olevassa taloyhtiössä, oli jo aikaisemmin tehnyt A:lle erilaisia korjaustöitä, kuten jäähdytyslaitteiden huoltamista ja lukkojen korjaamisia sekä 2 - 3 kertaa suorittanut myös kaasupullon kytkemisen konjakki- tai whisky-ryyppyinä saamaansa korvausta vastaan. Hänen oli näissä olosuhteissa katsottava toimineen vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 3 momentissa säädetyissä, työsuhteeseen verrattavissa olosuhteissa.

Edelleen HO on todennut, että soitinten tuhoutumisesta oli aiheutunut G:lle 6.000 markan ja H:lle 4.000 markan vahinko. G ja H olivat esittäneet korkovaatimuksensa 30.8.1979 pidetyssä RO:n istunnossa, mistä alkaen heillä oli oikeus saada korkoa heille tulevalle vahingonkorvaukselle. I:llä oli oikeus saada korkoa tuomitulle vahingonkorvaukselle viiden prosentin mukaan vaatimuksen esittämispäivästä 17.5.1979 lukien.

Vahingonkorvauksia soviteltaessa HO on vahingosta vastuussa olevien kannalta ottanut huomioon, että vahinkojen kokonaismäärä oli heidän maksukykyynsä nähden kohtuuttoman raskas. Kaikkien vahingon kärsineiden osalta HO on katsonut kohtuulliseksi sovitella korvaukset siten, että vahingot 1.000 markkaa alittavilta osilta jäivät vahingon kärsineiden omaksi vahingoksi. Mainitun määrän ylittävältä osalta vahingon kärsineille F:lle, G:lle, H:lle ja I:lle HO on harkinnut kohtuulliseksi määrät suoritettavaksi korvausta puolet vahingon määrästä.

Näillä perusteilla HO on hylännyt D:n ja Sari E:n vahingonkorvausvaatimuksen kokonaan sekä I:n vahingonkorvausvaatimukset siltä osin kuin ne oli kohdistettu C:hen ynnä vapauttanut C:n kaikesta korvausvelvollisuudesta sekä A:n ja B:n suorittamasta vahingonkorvausta D:lle ja E:lle ja vahingonkorvausta sovitellen velvoittanut RO:n määräämään vahingonkorvausvelvollisuuden asemesta A:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan F:lle 10.451 markkaa 45 penniä RO:n määräämine korkoineen. G:lle 3.451 markkaa 45 penniä 5 prosentin korkoineen 30.8.1979 lukien, H:lle 2.451 markkaa 45 penniä 5 prosentin korkoineen samoin 30.8.1979 lukien ja I:lle 7.101 markkaa 45 penniä 5 prosentin korkoineen 17.5.1979 lukien. B oli kaikista näistä määristä vastuussa vain siltä osin kuin niitä ei voitu saada A:lta.

A:n ja B:n D:lle ja E:lle sekä F:lle, G:lle, H:lle ja I:lle maksettaviksi määrättyjä oikeudenkäyntikulujen korvauksia koskevalta osalta HO on jättänyt RO:n päätöksen pysyväksi.

Perustelut

Osaksi jutussa esitetyn selvityksen perusteella ja osaksi arvioiden vahinkojen määriä oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 6 §:n nojalla KKO katsoo D:lle ja E:lle sekä F:lle, G:lle, H:lle ja I:lle aiheutuneen vahinkoa Hotelli Heinolanhovissa tapahtuneen nestekaasuräjähdyksen johdosta

- D:lle ja E:lle matka- ja puhelinkuluista sekä J:n tuhoutuneesta omaisuudesta RO:n toteamat määrät ja tämän lisäksi J:n hautaamisesta ja hautakivestä aiheutuneista kuluista niistä kansaneläkelaitoksen ja aisanomaisen vakuutusyhtiön maksamien määrien jälkeen korvaamatta jäänyt osa eli vaaditut 2.776 markkaa 10 penniä ynnä

- F:lle, G:lle, H:lle ja I:lle RO:n toteamat määrät.

Jutun asiakirjoista ilmenee, että A:lla on ollut hotelli- ja ravintolatoimintaa varten vastuuvakuutus. Se on kattanut ne puheena olevasta räjähdyksestä aiheutuneet vahingot, joiden jutun asiakirjoista saatavien tietojen perusteella voidaan arvioida saattavan joutua A:n ja B:n korvattaviksi. Nyt kysymyksessä olevien, A:n maksettavaksi tuomittavien vahingonkorvausten sovitteleminen ei siten ole perusteltavissa sillä HO:n päätöksessä sanotulla syyllä, että vahinkojen kokonaismäärä A:n maksukykyyn nähden olisi kohtuuttoman raskas. Muutakaan vahingonkorvauksen sovitteluperustetta ei ole jutussa näytetty olevan.

Suoritettaessa puheena olevaa nestekaasulaitteiden asennustyötä HO:n tarkoittamaa vastiketta vastaan B on ollut työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetussa työsuhteessa A:han. Hänen vahingonkorvausvastuunsa on siten tällä perusteella vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n mukaisesti toissijainen. Sen vuoksi ja kun edellä esitetystä syystä vahingonkorvauksen sovitteluun A:n kohdalta ei ole perustetta, ei ole aihetta sovitella B:nkään korvausvelvollisuutta.

Koronmaksuvelvollisuuden osalta KKO HO:n päätöksessä mainittujen vaatimuksen esittämispäivien lisäksi toteaa, että D on omasta puolestaan ja holhoojantoimessaan tehnyt jutussa vahingonkorvausvaatimuksen tuhoutuneen omaisuuden sekä matka- ja puhelinkulujen osalta 30.8.1979 ja hautauskulujen ja hautakivestä vaaditun korvauksen kohdalta 31.1.1980 sekä että F on tehnyt vahingonkorvausvaatimuksen 17.5.1979.

Jutussa on jäänyt näyttämättä, että D tai Sari E olisivat J:n kuoleman johdosta jääneet tarpeellista elatusta vaille.

Oikeudenkäyntikulujen osalta KKO toteaa, että F, G ja H ovat täällä vaatineet A:n ja B:n velvoittamista suorittamaan RO:ssa tuomittujen oikeudenkäyntikulujen lisäksi korvauksen heille sekä HO:ssa että KKO:ssa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista, mutta etteivät F, G ja H ole HO:ssa, hakiessaan muutosta RO:n maksettaviksi tuomitsemiin oikeudenkäyntikulujen määriin, vaatineet korvausta heille HO:ssa aiheutuneista kuluista. I on HO:ssa, hakiessaan muutosta RO:n päätökseen myös oikeudenkäyntikulujen kohdalta, vaatinut korvausta hänelle HO:ssa aiheutuneista kuluista. Täällä I on hakenut muutosta HO:n ratkaisuun myös oikeudenkäyntikulujen kohdalta ja vaatinut korvausta hänelle tällä aiheutuneista kuluista. D ja E eivät ole hakeneet muutosta oikeudenkäyntikuluihin eivätkä vaatineet korvausta muutoksenhakukuluista.

Päätöslauselma

RO:n ja HO:n päätöksiä muutetaan siten, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti suorittamaan D:lle ja E:lle, F:lle, G:lle, H:lle ja I:lle RO:n maksettaviksi tuomitsemat vahingonkorvaukset sekä D:lle ja E:lle RO:n tuomitsema oikeudenkäyntikulujen korvaus, niistä vahingonkorvaukset 5 prosentin korkoineen D:n ja E:n, G:n ja H:n osalta 30.8.1979 lukien sekä F:n ja I:n kohdalta 17.5.1979 alkaen ja tämän lisäksi D:lle ja E:lle korvaukseksi J:n hautaamisesta ja hautakivestä aiheutuneiden kustannusten siitä osasta, jota ei kansaneläkelaitos eikä myöskään asianomainen vakuutusyhtiö ole korvannut, 2.776 markkaa 10 penniä niin ikään 5 prosentin korkoineen 31.1.1980 alkaen. B vastaa vahingonkorvauksista kuitenkin vain siltä osin kuin niitä ei saada A:lta.

Samalla kun F:n, G:n ja H:n vaatimus heille HO:ssa aiheutuneiden kulujen korvaamisesta jätetään vasta täällä tehtynä huomiotta, alempien oikeuksien päätöksiä muutetaan F:n, G:n, H:n ja I:n oikeudenkäyntikuluja koskevassa osassa siten, että A ja B velvoitetaan yhteisvastuullisesti RO:n ja HO:n heille määräämän oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuuden asemesta suorittamaan jutusta aiheutuneiden kulujen korvaukseksi F:lle, G:lle ja H:lle kullekin 2.000 markkaa ja I:lle 7.000 markkaa.

Muutoin HO:n päätöksen lopputulos jää pysyväksi.

Asian laatuun katsoen C saa pitää vahinkonaan hänelle täällä aiheutuneet kulut.

Valtion varoista maksetaan RO:ssa maksuttoman oikeudenkäynnin saaneen D:n avustajaksi määrätylle asianajajalle palkkioksi avustajantehtävästään täällä 600 markkaa, jotka asian laatuun katsoen jäävät valtion vahingoksi.